maanantai 22. lokakuuta 2012

Lasten Tampere


Tampereella on viime aikoina lehdissä kirjoitettu  siitä, miten vähän kaupungilla on tarjottavaa lapsille. Muutimme Pirkkalaan, aivan Tampereen rajalle n. 5 kk sitten ja olen päässyt tutustumaan kaupunkiin ja sen tarjoamaan kulttuuriin sekä rientoihin ikään kuin maahanmuuttajan silmin.

Tämän kesän ja syksyn aikana olen viettänyt paljon aikaa perheen 4 vuotiaan kuopuksen kanssa ja saanut ilokseni huomata miten paljon uudella kotiseudullamme onkaan nähtävää ja koettavaa - ihan meille molemmille. Erilaisia tapahtumia ja markkinoita tuntuu olevan ehkäpä jo vähän liiaksikin mutta pysyvämpääkin ja ei-niin-kaupallista tarjontaakin on huikea määrä. Tampereen kirjaston lasten osasto on kokemisen arvoinen ja Lasten kulttuurikeskus Rulla tarjoaa mielenkiintoisia vaihtelevia näyttelyitä, joissa lapset pääsevät itsekin taiteilemaan ja osallistumaan kulttuurin tekemiseen. Viimeksi saimme tutustua Rullassa Pikkukakkosen lumoavaan maailmaan, jossa sai askarrella kaikkea kivaa, astua estradille esittämään taikuria tai nukketeatteria, tai vaikka hypätä Maltin ja Valtin ihastuttavan menopelin kyytiin.

Myös Viikinsaari on upea kohde lapsiperheille mutta Särkäniemi ei ehkä jaksa kiinnostaa kuin sen yhden pakollisen kerran kesässä. Kaupungin useat leikkipuistot ovat sen sijaan kyllä vertaansa vailla - ja vieläpä ilmaisia ajanviettopaikkoja! Tampereella näihin lasten keitaisiin on todella panostettu ja tekemistä riittää ihan kaiken ikäisille lapsille.












































Tällä kertaa vierailimme Sorsapuistossa, jossa on runsaasti uusia, hyväkuntoisia telineitä ja keinuja upean kauniissa ympäristössä. Lehtensä pudottaneet vaahterat ja upeat sävyt toivat tietysti oman "kauneuslisänsä" tähän paikkaan mutta uskon että myös kesällä ja talvella puisto jaksaa viehättää!







perjantai 19. lokakuuta 2012

Päiväkotikuvaus jälleen otsikoissa

Viime päivinä ollaan jälleen nostettu tapetille päiväkotikuvaus - tällä kertaa irrallaan koulukuvauksesta. Tällä kertaa ei myöskään (onneksi) enää puhuta lahjuksista, niiden aika on ilmeisimmin saatu päätökseen. Tällä erää keskustelua on herättänyt lähinnä se, miten kuvauspäivät kuormittavat päiväkotien henkilökuntaa. Enää ei riitä että lapset viedään nätissä jonossa kuvattavaksi, vaan vaatteet on vaihdettava, hiukset kammattava ja letitettävä sekä suupielet putsattava - vanhempien vaatimustaso on siis kasvanut. Henkilökunta puolestaan kokee, etteivät nämä tehtävät kuulu heidän toimenkuvaansa.

Joissain kunnissa päiväkotien yksilökuvaus onkin päätetty lopettaa kokonaan, jotta henkilökunta saisi keskittyä heille kuuluviin tehtäviin ja päiväkotien arkirutiinit säilyisivät normaaleina. Kuvausten lopettaminen on puolestaan saanut vanhemmat närkästymään, sillä onhan omasta pienokaisesta kiva saada ne vuotuiset valokuvat, joita voi antaa kummeille ja mummeille.

Päiväkotikuvausten kilpailuttamisessa on puolestaan unohdettu kokonaan, että ainoastaan hintakilpailulla ei välttämättä päästä parhaaseen, kaikkia tyydyttävään ratkaisuun. On muistettava myös laatu, joustavuus ja lapsentahtisuus. Kuvauksetkin voi järjestää toisin, niin etteivät ne kuormita päiväkotien henkilökuntaa, eivät aiheuta lapsille ylimääräistä stressiä ja kaiken lisäksi vanhemmat pääsevät itse vaikuttamaan siihen, että hiukset on oikein laitettu ja kuvausrekvisiittakin on oman maun mukaista. Monimuotoisemmalla kuvaustavalla on tietysti varjopuolensakin, hinta saattaa työmäärän kasvaessa olla hieman korkeampi. Toisaalta, jos ei ole ostopakkoa eikä valmiita kuvapaketteja, kukin saa itse päättää, minkä hintaiseksi kuvat omalta osalta muodostuvat.

Tässä siis yksi tapa toimia, tapa jota kukin vanhempi, päiväkoti ja vanhempainyhdistys voi miettiä vaihtoehdoksi perinteisille tavoille tai kuvausten lopettamiselle:










Tämä toimintatapa on valokuvaamolle tietysti huomattavasti työläämpi ja aikaavievämpi  mutta omalla kohdallani se ainoa tapa toimia. Mielestäni jokainen lapsi ansaitsee yksilölliset kuvat ja mahdollisuuden tulla kuvatuksi omien vanhempien läsnäollessa, tutun ja turvallisen aikuisen seurassa. Ja jokainen perhe ansaitsee laadukkaat kuvat lapsistaan, joiden eteen tietysti meidän vanhempienkin on kannettava kortemme kekoon päiväkotien henkilökunnan sijaan.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Haaveena Chilinen keittokirja

Olemme mieheni kanssa jo pitkään haaveilleet omasta pienestä keittokirjasesta, jonka reseptit pohjautuisivat Chilisiin makuihin ja omiin kotimaisiin tuotteisiimme. Keittokirjan tarkoituksena ei olisi ainoastaan ihanien reseptien jakaminen, vaan myös chilitietoisuuden kasvattaminen.
Törmäämme usein väitteeseen "chili on aivan liian tulista minulle" - sitähän chili ei ole, oikein käytettynä. Chilin käyttö hienostuneesti mausteena korostaa ruoka-aineiden omia aromeja ja tuo upean maukkaan vivahteen ruokaan kuin ruokaan - terveellisyyttä unohtamatta.

Chilirapupyree

Chilinieriää


Nyt olemme vihdoin tarttuneet härkää sarvista ja ryhtyneet tuumasta toimeen. Tavoitteenamme on tehdä joka viikko yksi uusi chilisruokaresepti, resepti, jonka mukaan kuka tahansa osaa loihtia lautaselle mahtavia makuelämyksiä. Kuvaamme annokset ja laitamme reseptit Facebook -sivuille kaikkien nähtäviksi ja kokeiltaviksi. Näistä resepteistä toivomme palautetta ja kokemusten jakoa, jotta osaamme projektin päätteeksi valita keittokirjaan ne parhaimmiksi koetut ruokaohjeet.



Chiliset pikkupizzat

Tyrnibroileripasta


Pippuripihvi Savuchilikastikkeella
Käy kurkkaamssa näidenkin ruokien ohjeet Facebookissa!

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Vapaalla ystävien kanssa

Blogi on elänyt pientä hiljaiseloa, sillä kaikki aika on kulunut Päiväkotilasten kuvauksissa - tästä lisää hieman myöhemmin. Tosin jos päiväkotikuvaukset ovat juuri teillä ajankohtaisia, käy tutustumassa meidän tapaamme toimia: Päiväkotikuvaus

Työkiireiden keskellä pienet hengähdystauot ovat aina todella tervetulleita ja tällä kertaa sain viettää rentouttavan viikonlopun ystäviemme - kuopuksemme kummivanhempien ja heidän ihanien pienokaistensa kanssa. Vieraat saapuivat lentokoneella 2089 km:n takaa ja jo lentokentällä käynti oli huikean jännä kokemus kuopuksellemme. Viikonloppu sujui leikkien, herkutellen ja pienen "Tampere tutuksi kierroksen" parissa. Pakolliset nähtävyydet, Näsinneula ja Pispalan näköalatornin suussa sulavat munkit jaksavat viehättää kerta toisensa jälkeen.



Kaiken leikin ja hauskan keskellä alkaa välillä tietysti myös väsyttää.

Mutta munkkisokerit suupielissä jaksaa taas jo hymyillä.

... ja hieman jopa poseerata.


Kirpakan aurinkoisia syyspäiviä!