keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Jouluilua osa 2

Turku on ja pysyy perinteisenä joulukaupunkina mutta Tampere tulee kyllä mielestäni hienosti kakkosena - vaikkakin tänä vuonna joulukuusi taisikin vetää jopa ykkössijan!

Joulun alla on tarjolla monen moista tapahtumaa niin lapsille kuin koko perheellekin ja tutustuimme ensi alkuun  idyllisen Tallipihan joulumarkkinoihin sekä Suurtorin joulutoriin. Vielä on käymättä Särkäniemen joulu ja monta muuta jouluihmistä houkuttelevaa tapahtumaa mutta ehkä ehdimme vielä!

Tallipihan nostalginen karuselli

Tallipihalta löytyy ihania pikku puoteja pullollaan jouluisia houkutuksia




Seuraavaksi jouluillaan leipoillen (ja siivoten)  lumisen jouluista maisemaa ihaillen!

tiistai 4. joulukuuta 2012

Kaunis hoitola

Minulla oli jälleen ilo kuvata kauniita tiloja - tällä kertaa kauneushoitolassa, eli tuplaten kaunista. Pikku Fiini sijaitsee Liedon keskustassa uudessa valoisassa liikekiinteistössä ja hoitolan tilat ovat houkuttelevan viihtyisät. Henkilökunta on ammattitaitoista ja tunnelma välitöntä - suosittelen lämpimästi jos asustelet Liedossa tai lähikunnissa!












lauantai 17. marraskuuta 2012

Jouluilua osa 1

Tänään alkoi meidän joulun odotus - hieman etuajassa, sillä tavallisesti tunnelmointi aloitetaan vasta pikkujouluna. Ehkäpä nykyinen koti on sen verran lähempänä Korvatunturia että joulumielikin valtaa aiemmin...

Joulun valoa..

Joulun väriä..

Ja joulun makua!



maanantai 5. marraskuuta 2012

Trier & Luxembourg kuvapäiväkirjana

Moselin laakson kauniit maisemat, viihtyisä hotelli ja ihana matkaseura - lomaa parhaimmillaan!

Saavuimme hotelliin 03.15 - hieman unisina mutta hotellin lämmin vastaanotto jaksoi silti ilahduttaa. Tätä hotellia voin suositella lämpimästi, sillä kaikki toimi moitteettomasti, palvelu oli loistavaa ja tilat todella viihtyisät.
Maisemaa hotellihuoneen terassilta.


Voihan hotellin valita myös matka-asun sävyn mukaan..

Villa Hugel
Päivä Luxembourgissa
Luxembourgin herkkuja






Jopa vaahteran lehdet olivat suurempia!

Trierin "kummituslinna"






Kotieläinpuisto muistutti sentään hieman Suomen vastaavia teemapuistoja.







Keski-Eurooppalaista rakentamisen taidetta.


Kotimatkalle.


maanantai 22. lokakuuta 2012

Lasten Tampere


Tampereella on viime aikoina lehdissä kirjoitettu  siitä, miten vähän kaupungilla on tarjottavaa lapsille. Muutimme Pirkkalaan, aivan Tampereen rajalle n. 5 kk sitten ja olen päässyt tutustumaan kaupunkiin ja sen tarjoamaan kulttuuriin sekä rientoihin ikään kuin maahanmuuttajan silmin.

Tämän kesän ja syksyn aikana olen viettänyt paljon aikaa perheen 4 vuotiaan kuopuksen kanssa ja saanut ilokseni huomata miten paljon uudella kotiseudullamme onkaan nähtävää ja koettavaa - ihan meille molemmille. Erilaisia tapahtumia ja markkinoita tuntuu olevan ehkäpä jo vähän liiaksikin mutta pysyvämpääkin ja ei-niin-kaupallista tarjontaakin on huikea määrä. Tampereen kirjaston lasten osasto on kokemisen arvoinen ja Lasten kulttuurikeskus Rulla tarjoaa mielenkiintoisia vaihtelevia näyttelyitä, joissa lapset pääsevät itsekin taiteilemaan ja osallistumaan kulttuurin tekemiseen. Viimeksi saimme tutustua Rullassa Pikkukakkosen lumoavaan maailmaan, jossa sai askarrella kaikkea kivaa, astua estradille esittämään taikuria tai nukketeatteria, tai vaikka hypätä Maltin ja Valtin ihastuttavan menopelin kyytiin.

Myös Viikinsaari on upea kohde lapsiperheille mutta Särkäniemi ei ehkä jaksa kiinnostaa kuin sen yhden pakollisen kerran kesässä. Kaupungin useat leikkipuistot ovat sen sijaan kyllä vertaansa vailla - ja vieläpä ilmaisia ajanviettopaikkoja! Tampereella näihin lasten keitaisiin on todella panostettu ja tekemistä riittää ihan kaiken ikäisille lapsille.












































Tällä kertaa vierailimme Sorsapuistossa, jossa on runsaasti uusia, hyväkuntoisia telineitä ja keinuja upean kauniissa ympäristössä. Lehtensä pudottaneet vaahterat ja upeat sävyt toivat tietysti oman "kauneuslisänsä" tähän paikkaan mutta uskon että myös kesällä ja talvella puisto jaksaa viehättää!







perjantai 19. lokakuuta 2012

Päiväkotikuvaus jälleen otsikoissa

Viime päivinä ollaan jälleen nostettu tapetille päiväkotikuvaus - tällä kertaa irrallaan koulukuvauksesta. Tällä kertaa ei myöskään (onneksi) enää puhuta lahjuksista, niiden aika on ilmeisimmin saatu päätökseen. Tällä erää keskustelua on herättänyt lähinnä se, miten kuvauspäivät kuormittavat päiväkotien henkilökuntaa. Enää ei riitä että lapset viedään nätissä jonossa kuvattavaksi, vaan vaatteet on vaihdettava, hiukset kammattava ja letitettävä sekä suupielet putsattava - vanhempien vaatimustaso on siis kasvanut. Henkilökunta puolestaan kokee, etteivät nämä tehtävät kuulu heidän toimenkuvaansa.

Joissain kunnissa päiväkotien yksilökuvaus onkin päätetty lopettaa kokonaan, jotta henkilökunta saisi keskittyä heille kuuluviin tehtäviin ja päiväkotien arkirutiinit säilyisivät normaaleina. Kuvausten lopettaminen on puolestaan saanut vanhemmat närkästymään, sillä onhan omasta pienokaisesta kiva saada ne vuotuiset valokuvat, joita voi antaa kummeille ja mummeille.

Päiväkotikuvausten kilpailuttamisessa on puolestaan unohdettu kokonaan, että ainoastaan hintakilpailulla ei välttämättä päästä parhaaseen, kaikkia tyydyttävään ratkaisuun. On muistettava myös laatu, joustavuus ja lapsentahtisuus. Kuvauksetkin voi järjestää toisin, niin etteivät ne kuormita päiväkotien henkilökuntaa, eivät aiheuta lapsille ylimääräistä stressiä ja kaiken lisäksi vanhemmat pääsevät itse vaikuttamaan siihen, että hiukset on oikein laitettu ja kuvausrekvisiittakin on oman maun mukaista. Monimuotoisemmalla kuvaustavalla on tietysti varjopuolensakin, hinta saattaa työmäärän kasvaessa olla hieman korkeampi. Toisaalta, jos ei ole ostopakkoa eikä valmiita kuvapaketteja, kukin saa itse päättää, minkä hintaiseksi kuvat omalta osalta muodostuvat.

Tässä siis yksi tapa toimia, tapa jota kukin vanhempi, päiväkoti ja vanhempainyhdistys voi miettiä vaihtoehdoksi perinteisille tavoille tai kuvausten lopettamiselle:










Tämä toimintatapa on valokuvaamolle tietysti huomattavasti työläämpi ja aikaavievämpi  mutta omalla kohdallani se ainoa tapa toimia. Mielestäni jokainen lapsi ansaitsee yksilölliset kuvat ja mahdollisuuden tulla kuvatuksi omien vanhempien läsnäollessa, tutun ja turvallisen aikuisen seurassa. Ja jokainen perhe ansaitsee laadukkaat kuvat lapsistaan, joiden eteen tietysti meidän vanhempienkin on kannettava kortemme kekoon päiväkotien henkilökunnan sijaan.