maanantai 30. heinäkuuta 2012

Asuntomessut 2012 (kotiseutumatkailua osa 2)



Asuntomessupäivä kului tälle kesälle tyypilliseen tapaan sateisessa säässä, joten ulkokuvia ei juurikaan tullut otettua. Kokonaisuudessaan messut antoivat paljon raikkaita vinkkejä sisustamiseen, vaikkakaan mitään erityisen sykähdyttävää ei mielestäni tällä kertaa ollut tarjolla.

Pääpiirteittäin seuraavat sisustukselliset elementit nousivat voimakkaimmin esille useimmissa kohteissa:
- Betoni, betoni ja betoni - eli pintojen elävä karheus, joka on saatu aikaan  mikrosementillä. Pintojen sävyt vaihtelivat tumman sekä vaalean harmaasta beigen taittaviin ja samaa pintaratkaisua löytyi niin suurista lattiapinnoista kuin pienistä seinäelementeistäkin.
- VALOKUVAT niin tapeteissa, tyynyn päällisissä, lasiovissa kuin canvas tauluissakin. Ja kaikki mustavalkoisina.
- Selkeät puupinnat tummaakin  tummempina ja toisaalta supervaaleina, mutta suoralinjaisina.
- Vaneri huonekaluissa ja pintamateriaaleissa.
- Kelta - valko -musta -yhdistelmä. Raikasta! Ja tämän ohella mustavalkoisuuteen tuotiin sävyä joko violetilla tai oranssilla.
- Pitsi rinnallaan maskuliinisen karheat pinnat.
- Korkeakiiltovakoinen (yhä edelleen) ja nyt enemmän kontrastina rinnalla myös syvän mustaa.
- Viivakuviot: aaltoa ja suoralinjaisuutta.
- VALAISTUS! Led rinnallaan halogeeni. Onneksi sentään saman sävyisinä! Led ehkä eturintamassa, ja joka puolella: keittiön välitila, olohuoneen katto, kylpytilat - ehkä liikaakin. Riippuvalaisimet henkivät sen sijaan  joko tehdastunnelmaa pelkistettyinä hehkulamppuina  tai romanttisempaa kristallivalaisinten modernisoitua linjaa.

Paljon siis erilaisia tyylejä ja materiaaleja, ehkä liikaakin.


Betoniipintaa kylpytilassa. Itseäni pohditutti pintojen puhtaanapito verrattuna perinteisiin laattoihin.






Ylempi kuva: Saunan lauteet ovat kauniin suoralinjaiset ja valloilleen päässeen tumman sävytyksen jälkeen nyt taas avaruuden tuntua tuovaa vaaleutta. Alakuvassa vieläkin vaaleampi kokonaisuus ja jännät valokuutiot lauteina.


Aaltomaista viivakuviointia.

Suoralinjaista viivaa katossa sekä lattiassa (alla).


Selkeä tummasävyinen puupinta olohuoneen seinän tehosteena.

Raikasta keltaista.
Korkeakiiltoista valkoista. Kukahan ylettää yläkaappiin?





Lapsille oli oma hauska leikkimökkinäyttely.

Edullinen mutta kaunis sänkyratkaisu tee-se-itse -isille - tai äideille.

Korkeaa tilaa ja suuria ikkunapintoja löytyi miltei kaikista taloista .

Lasinen silta vei alakuvassa  näkyvään makuuhuoneeseen.

Moderni versio kristallilampusta ja taustalla mustavalkokuvaa sisustuselementtinä.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Kotiseutumatkailua - Tampere tutuksi osa 1

Tänä kesänä päätimme olla tekemättä sen suurempia matkoja, sillä uudessa kotikaupungissakin riittää paljon nähtävää ja koettavaa. Tampere tarjoaa kesäaikaan lukemattoman määrän erilaisia tapahtumia ja  kaupungin sekä lähiympäristön vehreys ja kauneus, lukuisat ulkoilualueet ja idylliset vanhat miljööt antavat jo itsessään matkailijalle paljon. Ravintolatarjontakin on runsas ja monipuolinen -  mutta tästä puolesta jossain vaiheessa enemmän, kunhan ehdimme testata erilaisia paikkoja.

Tammerfestiä en ehtinyt kokemaan, Kansainväliset Suurmarkkinat kuluivat töiden puitteissa mutta seuraavaksi vuorossa olevat kukkaisviikot koetan ehtiä tallentamaan. Tätä ennen teimme kuitenkin pienen päiväretken Tampereen edustalla sijaitsevaan Viikinsaareen, jossa koettavaa on kaiken ikäisille.


Reittiä Laukontori - Viikinsaari - Laukontori liikennöi Suomen Hopealinja. Lippujen hinnat olivat 20 minuutin matkasta ehkä hieman korkeat mutta toisaalta retki oli kyllä tekemisen arvoinen.





Matkalla näki mukavasti Tampereen sekä Pirkkalan rannat eri kuvakulmasta. Täsä kuvassa Pispalan näköalatorni.



Saaren päärakennus on kaunis vanha pitsihuvila ja siinä sijaitsee a´la Carte ravintola terasseineen. Tällä kertaa emme vielä testanneet ravintolan anteja.

Toinen puoli saaresta on kaunista luontopolkua - juuri sopivan mittainen lapsillekin!      

Ja uimaanhan pitää aina päästä! Saarella on monta pientä kivaa hiekkarantaa ihanasti puiden suojassa.

Leikkipaikkakin tuli testattua ja todettua hyväksi.


Pisteenä i:n päällä  - ainakin perheen nuorimmaisen mielestä - oli poniratstastus.

Saariretken jälkeen päätimme suunnata nälkäisinä kotikulmillamme sijaitsevaan Daddy´s Diner -ravintolaan, joka on sisustettu vanhoista jenkkielokuvista tuttuun tyyliin. Myös ruokatarjonta on amerikkalainen: erilaisia hampurilaisannoksia, wingsejä ja muhkeita täytettyjä leipiä. 




Lasten annokset tarjoillaan hauskoissa pahviautoissa - tietysti vanhoja jenkkirautoja! Tässä Mustang (vaikka kuopuksen mielestä se on kyllä selkeästi ennemminkin "Keltangi"). Auton saa vielä halutessaan ottaa mukaan.


Wingsit olivat hyviä, vaikkakaan tulisin kastike ei ehkä ollut meidän makuumme tarpeeksi tulinen. Erilaisista dippikastikkeista paras oli ehdottomasti barbeque, sen sijaan sinihomejuustodippi oli melko mauton.

Hampurilaiset olivat meheviä mutta sämpylä olisi saanut ehkä olla houkuttelevamman näköinen. Maissi oli todella hyvää ja sopivasti hieman makeaksi maustettua.
Jälkiruokia olisi ollut tarjolla aina jenkkityyliin tarjoilluista pirtelöistä siirapilla maustettuihin vohveleihin mutta pääruoka-annokset olivat sen verran suuria, ettei tilaa jälkiruokaherkuille enää jäänyt. 

Itse en ole mikään jenkkimätön ystävä mutta paikka oli miljöön, tunnelman ja hyvän palvelun puolesta kokemisen arvoinen.